No ei se onnelisuus sitten kauaa kestänytkään.. Mun mieliala vaihtelee laidasta laitaan koko ajan.. Se johtuu koulusta ja kavereista. Koulussa vaan huomaa sen kuinka sua ei kaivata sinne.. Kaikki luokkalaiset kattoo sua vihaisesti, jos katse voisi tappaa.. Ja se on outoa, koska mä en edes tunne niitä.. Eikä ne tunne mua, silti ne vihaa mua... Ne ei halua olla mun parina paritöissä, ne ei puhu mulle, jos mä joudun kysymään niiltä jotain ne vastaa töykeesti. Liikuntatunneilla kun yritän olla mukana, ne vain katsoo ja nauraa että: "mitä toi yrittää tehä?" Sitten kun mä olen vielä niin hirveän ujo, että en edes uskalla tehä liikuntatunneilla, tai millään muullakaan tunnillä yhtään mitään, saatika puhua uusille ihmisille...

Entäs ne ystävät sitten... Ne ei halua olla mun kanssa vapaa-ajalla.. Ne välttelee mua.. Mitä mä oon niille tehny? Mulla on ihan suunnaton ikävä niitä aikoja, kun me naurettiin meidän tyhmille jutuille ja pelleiltiin. Nyt ne ei enään välitä...

Kun mä selasin noita friends kuvia weheartit sivuilla, mulla alko itkettää, kun näin iloisia ystävyksiä niissä kuvissa.. Mullakin oli joskus niin hauskaa, niinkuin niissä kuvissa... Mutta ei enään...